Siihen nähden, että olen päiväkodissa töissä, olen hämmentävän harvoin itse kipeä. Vastustuskyky on hioutunut vuosien saatossa sellaiseksi, että mikään koleraa lievempi ei tartu. Paitsi räkis.
Räkis on ikävä. Räkis saa olon tuntumaan kurjalta ja kaikkea muuta kuin leppoisalta, vaikka kuinka tarmokkaasti makaisi sohvalla tekemättä mitään. On sellainen peruskiukkuinen olo mutta ei voimia tehdä asialle mitään. Yleensä siivoan kiukuspäissäni, tai joskus lähden lenkille (mitä enemmän olen raivoissani, sitä kauemmas juoksen ja raivo jää matkalle). Räkiksessä ei voi käsitellä kiukkuaan siivoamalla eikä varsinkaan juoksemalla minnekään. Jaksaa vain maata, niistää, välillä vaihtelun vuoksi aivastaa, juoda teetä ja ehkä pelata Farm Heroes Sagaa puhelimella kunnes kädet ovat niin puutuneet että sekin suututtaa, koska se nyt vaan on epäreilua.
Räkiksessä ei ole mitään hyvää. Teekään ei ole erityisen hyvää, koska se on kuitenkin terveenä parempaa ja ainahan sitä saa. Hunajaa laittaisi teehen muuten, mutta typerä sokeriton tammikuu estää. Kuten myös kurkkupastillit. Ja tosiaan muutenkin on ihan epäreilua kaikki tyynni.
Onneksi räkiksessä voi niistää nätteihin nenäliinoihin. Säilyy edes nenä ehjänä.
