Miksi tämä blogi?

Koska minulla ei ole varaa. Tiedän, että monella muullakaan ei ole.

Itsensä ja läheisestensä viihdyttäminen on ratkaisevasti helpompaa, kun on riittävästi rahaa. Voi kaukomatkailla, voi ostaa haluamansa kirjan sen sijaan että jonottaa sitä kirjastosta kuukausikaupalla, Käydä leffateatterissa katsomassa kaikki haluamansa leffat kolmedeenä lauantai-iltana. Viedä lapset HopLoppiin viikonloppuisin. Käydä teatterissa. No tämä tuli nyt selväksi jo, ei tarvinne jatkaa luetteloa. Yksi juttu vain vielä. Voi mennä kahvilaan suklaakakulle ihan vaan koska on sellainen olo. Suklaakakkuolo.

Minulla on usein suklaakakkuolo. Suklaakakkuolo on silloin, kun tekee mieli hemmotella itseään jotenkin ja kun siihen ei riitä kulhollinen popcorneja kotisohvalla, vaikka popcorneissa ei sinänsä ole yhtään mitään vikaa (miehen mielestä on) eikä missään nimessä sohvassanikaan.

Mitä siis tekee varallisuusrajoitteinen kun sille iskee pahasti suklaakakkuolo päälle?

Siitä kertoo tämä blogi. Ilmaisia iloja, halpoja huveja. Keinoja ilahduttaa itseään, ostaa tarpeellista ja kaunista tai sekä että, harrastaa kulttuuria, liikuttaa lapsiaan, syödä hyvin ja harrastaa jotain liikuntaakin siinä sivussa. Ilman että lompakko itkee niin lujaa, että vuorosanoja ei kuule ja suklaakakku menee väärään kurkkuun.

Tervetuloa!