Minä en ole kuntosali-ihminen. No okei, voisin hyvin ollakin, mutta kaikenlainen julkinen itseni nolaaminen, neuvojen kysely (aina vain uudestaan, koska muistikapasiteettini on rajallinen jos kyseessä ei ole joku Wikipediasta lukaistu nippelitieto jolla en oikeastaan tee mitään, kuten vaikkapa Juhani Ahon ja Tilly Soldanin lapsen nimi - miksi mä tiedän tällaisia?) ja erityisesti maksaminen, kun puhutaan huomattavista summista aka kympeistä per kuukausi.
Ryhmäliikunta? Juu ei. Kun ihmisellä on kaksi vasenta jalkaa ja käsien lukumäärä tuntuu vaihtelevan täysin kädettömästä (kun pitäisi ripustaa taulu) mustekalaan (töissä) ja nämä eivät toimi minkäänlaisessa synkassa keskenään, pää hädintuskin tunnistaa koko raajoja ja tasapaino on heikko, en nyt kuitenkaan mene pilaamaan toistenkin jumppaa sätkyttämällä väärään suuntaan neljä metriä vasemmalla siitä missä minun pitäisi olla. Lisätään tähän itsensänolaamisaspekti ja päädytään siihen, että ei.
Uinti on varsin ok. Teknisesti oikein se ei suju, mutta vääjäämättä se altaan pää aina lähestyy. Työnantajani ystävällisesti tarjoaa 24 uintikertaa vuodessa, jos ei välillä käy museossa, mitä mielelläni kyllä myös teen. Tänään sataa vettä joten uimahalli voi hyvinkin kutsua jahka tästä pukeudun. (Kyllä! Loma!)
Ollaan reippaasti selittelyn ja välttelyn puolella, olettaa lukija. Eipä ollakaan. Tämän alustuksen jälkeen päästään itse aiheeseen. Varallisuusrajoitteisen ihmisen liikuntamuoto on juoksu. Kerran vuodessa hyvät kengät edellisen vuoden mallistosta (näissä ei pidä pihtailla, voin luvata sen kostautuvan jos ei aivan ihmegeenejä ja standardijalkoja omista), tukka kiinni ja puhelimeen joku matkaa ja aikaa mittaava appsi. (Jos ei muuten, niin osaa sitten kartan perusteella takaisin kirmattuaan niin huolella auringonlaskuun ettei löydä kotiin.) Oikeat juoksuvaatteet ovat plussaa ja niitä löytyy käytettynä vaikka ja miten, ja jos ei niin Lidl ei myymistään paljon veloita (ja ne ovat muuten sitten hyviä ne).
Juokseminen on ihanaa. Juokseminen on vapauttavaa, stressiä poistavaa, iloa tuottavaa ja aivan järjettömän jälkifiiliksen antavaa. Juoksemaan voi lähteä kotiovelta ja palata kotiovelle eikä aikaa kulu minuuttiakaan siirtymisiin. Tavaroita ei tarvitse kantaa mukana. Suihkusta pääsee suoraan sohvalle.
En keksi mitään huonoa. Älä keksi sinäkään. Kokeile.
Haha, perustelut olivat hupaisat! :D Itse en ole juoksuihmisiä, sillä en yksinkertaisesti pidä juoksemisesta. Sen sijaan kävelen. Siihen pätevät samat perusteet kuin juoksemiseen, mutta kengiltä se vaatii vähemmän, ja mielestäni siitä on helpompi pitää, mutta se nyt onkin taas mielipidekysymys. (Käyn myös ryhmäliikunnassa, koska tykkään tanssimisesta, Turun yliopistoliikunta on suhteellisen edullista ja valikoima on laaja - mutta jos hintaa olisi enemmän, saattaisin jättää väliin ja danssata ihan vaan kotona.) :D
VastaaPoista