sunnuntai 28. helmikuuta 2016

"Äiti, onko vielä pitkä matka..?" "On, mutta en kerro sitä teille."

Kuopus makasi jo kasilta poikittain sängyssään ja oli hiukan epävarma, jaksaako pukea pyjamaa päälleen, saati kääntyä asentamaan päätään tyynylle.

No kas, kun me vähän urheiltiin.

Rellu on ikään kuin telakalla koska joku puola tai juttu on jotenkin väärin tai vainaa. Tämä johtaa reippaaseen, ulkoilmahenkiseen ja ekologiseen kävelyyn ns. joka paikkaan. Paitsi kun matkustetaan bussilla. Tänään ei matkustettu.

Ensin käveltiin Impivaaran suksivuokraamolle, joka on muuten ihan mahtava juttu. Suksia on paitsi kallis ostaa, myös tuskaisen vaikea voidella (pakko olla, en ole kokeillut mutta luin netistä ns, karvalakkiohjeet enkä ymmärtänyt edes niitä). Vuokraamalla sukset tarvittaessa parin tunnin käyttöä varten saa rusinat pullasta ja ystävällisen palvelun kaupan päälle. Aikuiset vitosen, lapset euron. (Tämä sama vuokraamo diilaa myös sukset koululaisille liikuntatunneille, joten ehkä en voi muuta kuin hihkua hillitysti riemusta ja vältetystä vaivannäöstä.) Hiihdettiin. Pellolla ja metsässä. Tunti. Oli kivaa. Kukaan ei itkenyt, en edes minä. (On muuten ihan oleellinen hiihtämismukavuutta ja -motivaatiota parantava seikka että sanoja Hopeasompa, viimeinen, hitain, kutonen, reippaammin nyt! ei mainita ollenkaan eli paikalla ei ole peruskouluaikaista liikunnanopettajaani, ketään heistä.)

Hiihtäessä tulee arvaamaton hiki. Todennäköisesti viimeistään huomenna tai ylihuomenna löytyy myös uusia lihaksia, mutta tällä hetkellä voin vielä ketterästi kieriskellä omassa erinomaisuudessani. Hiki oli mukava huuhtoa pois Impivaaran uimahallin suihkussa ja lillua sitten pari tuntia tänään miellyttävän lämpimissä vesissä. Turku Energia tarjosi tämän. Ja vadelma-salmiakkikarkeja, joista erityisesti esikoinen kovasti viehättyi. Kuopus sai kynän kerrottuaan että on sillä tavalla epätyypillinen suomalainen ettei tykkää salmiakista. Toimivalle, ilmaiselle kuulakärkikynälle on aina paikkansa meillä.

Reipas kävely kotiin ja päättyvästä hiihtolomasta jää päällimmäisenä tunnelmana mieleen urheilullinen ja tervehenkinen meininki. Että kyllä meillä käytetään hiihtoloma ihan siihen mihin se on tarkoitettukin ja kyllä on lapsilla punaiset posket, niin kerta. Hyvin mä vedän.

                          

2 kommenttia:

  1. Hyvänen aika, miten reippaita. Mää käsitän sanan liikuntaloma täytenä lomana liikunnasta. Tosin olen tehnyt moottorikelkkaremppaa lomaa silmällä pitäen. Tosin ainut aikaansaannokseni oli, että potkaisin polveni johonkin hemmetin ruuviin.

    VastaaPoista
  2. Hyvänen aika, miten reippaita. Mää käsitän sanan liikuntaloma täytenä lomana liikunnasta. Tosin olen tehnyt moottorikelkkaremppaa lomaa silmällä pitäen. Tosin ainut aikaansaannokseni oli, että potkaisin polveni johonkin hemmetin ruuviin.

    VastaaPoista