Ja kertojana ihana, ihana Samuli Edelmann.
Tämä oli tietysti Järven tarina. Ahvenet Saimaassa eivät nyt ensi hätään kuulosta siltä, että sitä viitsisi puolitoista tuntia valkokankaalta katsoa, mutta kyllä sitä viitsi. Varsinkin kun kertojana oli tosiaan ihana, ihana Samuli Edelmann. Ja koska nämä eläimet pysyivät hengissä! Niitä ei raadeltu, jahdattu, salametsästetty, niiden poikasia ei tallottu eikä leffassa siis ollut yhtään syötyjä poikasiaan etsivää emoa. Kuulukoon vaan luontoon sellainen, minä en kaipaa omien stressieni päälle vielä leijonaemon kanssa jaettua stressiä ja elefantin murhetta. Niin kerta. Tahdon rusinat pullasta, söpöjä eläimiä jotka syövät toisia eläimiä vain niin että minä en näe sitä.
No, totuuden nimissä useampi eläin tuossa söi kalaa, mutta niin syön minäkin.
Leffaan kannattaa muuten mennä tiistaina, edellyttäen että aikomus on katsoa kotimainen leffa (aika usein on) ja lompakosta löytyy Veikkaus-kortti. Finnkino on nimittäin siitä kiva pulju, että tiistaileffaan saa ottaa kaverin ilmaiseksi mukaan. Tässä ei edes ole mitään pienellä painettua pränttiä mukana vaan edun ihan oikeasti saa eikä se edellytä neljän popcornämpärillisen ostamista tai ole voimassa vain eturivillä ennen puoltapäivää. 10,50 euroa maksoi kuuttien ja majavien ihastelu kahdelta henkilöltä. Mitä nyt muutama pähkinä piti Punnitsesta ja Riistästä käydä ostamassa ensin, mutta se oli ihan oma-aloitteinen pitäminen se.
Järven tarina oli ihan loistava! Kävin katsomassa sen heti ekalla viikolla, kun oli tullut teattereihin. Mielestäni se oli myös paljon parempi kuin Metsän tarina. Jotenkin paljon laadukkaampaa ja uniikimman oloista kuvamateriaalia, eikä ollenkaan niin lapsellinen. Tykkäsin paljon. :)
VastaaPoista